Heinävedellä Jyrkylinjoen lähialueelle sijaitseva räme- ja korpialue sai vuoden 2019 alussa yksityismaan METSO-suojelupäätöksen. Jo komeaa viidenkymmen hehtaarin aluetta suojeluun haettaessa sovittiin, että siihen sisältyvät suot ennallistetaan. Ennallistamissuunnitelma liitettiin myös Etelä-Savon ELY-keskuksen tekemään suojelupäätökseen ja Hiilipörssi nimettiin hankkeen toteuttajaksi. Hyvää ja kaikkia hyödyttävää yhteistyötä maanomistajan, ELY-keskuksen ja Hiilipörssin välillä!

Suojelualueen sisälle jää pienehkö ojitettu räme ja korpia, joista osa on aikanaan ojitettu. Kaikki ojat ovat vanhoja ja osa niistä on jo hyvää vauhtia umpeutumassa. Osa ojista kuitenkin vetää yhä turhan hyvin ja kaikki vaikuttavat keväällä sumamisvesien liian nopeaan poistumiseen alueelta. Tämä hidastaa merkittävästi alueen luonnontilan palautumista. Siksi on perusteltua palauttaa turvemaaosien vesitalous luonnontilaisen kaltaiseksi tai ainakin lähemmäs luonnontilaa.

Koska ojat alueella ovat pääosin varsin pitkälle umpeutuneita, ei ole tarkoituksenmukaista ennallistaa soita voimaperäisesti konetyönä. Suojelualueen vesitalouden palauttamiseen riittävät sopiviin paikkoihin käsipelissä tehtävät padot. Näillä voidaan pysäyttää kevään sulamisvesien poisjuoksu ja samalla nopeuttaa ojalinjojen lopullista umpeenkasvua. Käsityönä tehtävien patojen etu on myös työjäljen siisteys. Ennallistaminen ei aiheuta koneiden liikkumisesta aiheutuvia painumia (jotka pahimmillaan toimivat ojien tavoin), eikä maastoon jää yhtä paljon muitakaan jälkiä.

Jyrkylin ennallistamistalkoita pidettiin 20.-22.9. Paikalla oli molempien päivien aikana yhteensä 22 vapaaehtoista, enimmillään 17 henkeä kerrallaa. Kaikki  suunnitellut kolmetoista patoa saatiin valmiiksi hienossa porukassa. Nyt jäädään tarkkailemaan tilannetta ja jännityksellä seurataan, kuinka padot lähtevät toimimaan. Keväällä vesien ollessa korkealla nähdään, kuinka käsivoimin rakennetut padot pitävät ja täytyykö ennallistamista vielä täydentää lisäpadoilla.

Rämealueen puusto on jonkin verran lisääntynyt vanhan ojituksen seurauksena. Pääosassa suota puusto on kuitenkin edelleen kitukasvuista. Isovarpurämeen – tupasvillarämeen tyyppisen suon rämemäntyjen haihduttava vaikutus ei tuota ongelmia ennallistamiselle, eli puustoa ei ole syytä alueelta poistaa. Rämeellä turvekerros ei ole ojituksen jälkeen juurikaan hajonnut, eli siksi on myös hiilivaikutuksen kannalta tärkeää jättää puusto suolle toimimaan osaltaan myös hiilivarastona.

Patoihin käytettyjen puiden latvukset ja oksat kasattiin ojan kuoppakohtiin, joissa ne nopeasti peittyvät kasvavaan sammaleeseen, muodostaen osaltaan suon turvekerrokseen lisää hiilivarastoa.

Korpialue – osin samaisen rämeen laidoilla, osin kauempana – on ojituksen myötä menettänyt runsaasti turvekerroksen hiilivarastoa. Turpeen häviäminen näkyy paikoin hyvin selvästi, kun puiden tyvet ovat ”nousseet” jopa puoli metriä maanpinnan yläpuolelle – eli toisin sanoen turvetta on hävinnyt ilmaan jo puolisen metriä. Tällä osalla vedet ohjataan ojista korven pohjalle ja pyritään saamaan pohjakerros vettymään mahdollisimman hyvin.

Korvissa ennallistuminen on nopeaa. Kun ojaa pitkin kulkeneen veden virtaus saadaan palaamaan takaisin korpipohjalle, rahkasammal valtaa kuivahtaneet kohdat muutamassa vuodessa. Tällöin turpeen hajoaminen ja siitä aiheutuva hiilivuoto ilmakehään lakkaa ja uuden turpeen muodostuminen jälleen alkaa.

Korpien luontoarvot ovat suolajiston lisäksi myös metsälajistossa. Siksi korvista ei yleensä juuri koskaan kannata poistaa puustoa. Runsaan puuston poistaminen aiheuttaisi myös alueen puustoon sitoutuneen hiilen varaston purkautumisen, mikä ei ole järkevää. Patojen vähäinen puuaines otetaan kuitenkin läheltä patoa ja turveaines patoon otetaan ojapenkoista. Jos penkat ovat korkeat, on myös kaivettava penkkaan väyliä, joista ojan vesi pääsee lähtemään haluttuun suuntaan.

Jyrkylin alueella hyötyvää lajistoa ovat esimerkiksi korpien asukki, kuukkeli. Kuukkeli elää Heinävedellä yhdellä nykyisen levinneisyysalueensa eteläisimmistä kohteista ja on pesinyt Jyrkylin alueella. Rämeen ja korpien välisten ojien hävittämisestä hyötyvät mm. metso ja pyy. Metsäkanalintujen vähenemisen yksi pääsyy on lähes jokaisen suon laitaan vedetty niskaoja, jonne kanalintujen poikaset aluksi hukkuvat, ja myöhemmin ne kastelevat ojaa ylittäessään itsensä ja paleltuvat kylminä kevätkesän öinä. Nyt nämä ojat poistuvat Jyrkyliltä.