Soiden ojittaminen oli eräänlainen metsätalouden muoti-ilmiö 70-luvun Suomessa. Haluttiin saada nopeasti enemmän puutavaraa ja vähäpuustoisia soita muutettiin ojittamalla puuta kasvaviksi metsätalousmaiksi. Alkuperäinen suoluonto sai väistyä kuivatuksen ja taloudelliseen hyötyyn tähtäävän puunkasvatuksen tieltä.

Ojittaminen ja väkisin rakennettu metsätalous muuttivat olosuhteita suolla niin paljon, että useimmat suolajit taantuivat tai katosivat kokonaan. Kosteassa elinympäristössä viihtyvä suokasvilajisto ja kuivatusta vaativa metsätalous sopivat huonosti yhteen. Iso osa ojituksista ei juuri toiminut taloudellisestikaan, koska puun kasvu jäi pieneksi  ja taloudellinen hyöty vähäiseksi. Suoluontoa kärsi siis aikalailla turhaan.

Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu pieni yöperhonen Suovenhokas elää karuilla soilla. Se on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista, eli laji jonka populaatiosta merkittävä osa elää Suomessa ja jonka suojelusta Suomella on erityinen vastuu. Uhanalaistumisen syy on elinympäristönsä tuhoutuminen, soiden ojitus.

Me Hiilipörssissä palautamme Suomen ojitettuja soita luonnolle ja niiden alkuperäiseen kukoistukseen. Autamme lukuisia soilla eläviä kasvi- ja eläinlajeja antamalla niille takaisin niiden alkuperäisen kodin eli elinympäristön. Täsmälleen alkuperäisen kaltaista suota emme valitettavasti pysty loihtimaan, mutta toimivan suoekosysteemin palautumisen pystymme mahdollistamaan. Loput hoitaa luonto, jonka kyky korjata itseään on ilmiömäinen.

Suoluonnon palautuminen on paljon kiinni myös kasveista ja eläimistä, ne kun joutuvat itse etsimään tiensä ennallistamillemme kohteille. Suomessa on ennallistettu soita jo 80-luvulta, joten tiedämme että ennallistuminen on pitkä prosessi jonka aikana luonto hakee tasapainoa käsitellyillä kohteilla. Osa lajeista, kuten linnut ja perhoset, palaavat ennallistetuille kohteille nopeastikin, mutta kasvillisuuden muutokset ovat hitaampia.

Yksi ensimmäisistä paluumuuttajista on keltavästäräkki. Se viihtyy suolla, koska se kaipaa elinympäristöltään avointa tilaa ja kosteikkoja. Suolta se löytää helposti ravinnokseen sopivia hyönteisiä.

Luonnontilaiset suoelinympäristöt ovat vähentyneet erityisesti eteläisessä Suomessa, jossa suot ovat puustoutuneet ojituksen vuoksi. Soilla ja niiden lähi- ja reunametsissä elävä riekko on lähes hävinnyt Etelä-Suomesta. Yksi syy kannan taantumiselle on elinympäristöjen häviäminen metsätalouden ja soiden ojituksen vuoksi. Riekko viihtyisi vähäpuustoisilla soilla ja sen suosimat elinympäristöt ovat vähentyneet. Ennallistamalla voimme auttaa keltavästäräkkiä ja riekkoa, linnut palaavat ennallistetuille kohteille nopeastikin.

Palauttamalla soitaluontoa luonnontilaan autamme myös itseämme. Suot ovat kiehtovia kohteita myös ulkona liikkujalle, sillä niillä on aivan omanlaisensa tunnelma. Ymmärrämme koko ajan enemmän ja enemmän luonnon hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista. Maisemaa halkovat suo-ojat tekevät soilla kulkemisesta usein vaikeaa. Ensimmäiset vuodet ennallistamisen jälkeen suo näyttää hurjalta, mutta kun luonto pääsee korjaamaan tilannetta ei ennallistamisen jälkiä parhaassa tapauksessa enää erota lainkaan vuosien päästä ellei osaa katsoa tarkasti. Onnekas suolla kulkija löytää kotiin viemisiksi suomarjoja, ennallistamalla palautamme myös karpalosoita ja hillanevoja.

Ennallistettu suo on askel oikeaan suuntaan. Me pystymme korjaamaan aiemmin tehtyjä virheitä, nyt kun ymmärrämme paremmin tekojemme seuraukset. Sen sijaan, että ajaisimme luontoa entistä ahtaammalle, voimme mahdollistaa sen elpymisen. Voimme käynnistää prosessin, rakentaa patoja ja tukkia ojia, ja sitten voimme odottaa ja seurata, kuinka luonto korjaa itsensä meidän avullamme.