Tilannetta voi verrata sijoitukseen. Huono sijoitus syö rahaa ja pienentää sijoittajan omaisuutta jatkuvasti, kun taas hyvä sijoitus kerryttää jatkuvasti varantoa. Juuri näin toimii suon hiilipankki – ojitettu suo on huono sijoitus, se päästää hiiltä taivaalle. Sen sijaan ennallistettu suo on hyvä sijoitus, sillä hiilen hajoaminen on pysäytetty, ja suo imee hiiltä ilmakehästä itseensä kasvattaen hiilivarantoa. Onnistunut ennallistaminen lopettaa ojituksen aiheuttaman hiilivuodon, ja suhteellisen pian suo alkaa sitoa hiiltä itseensä.

Tästä on kyse: hiilivuoto tukkoon

Suot sitovat hiiltä keskimäärin 240-300 kiloa (hiilidioksidiksi muutettuna 890-1110 kg) hehtaaria kohden vuodessa¹. Ojitetut suot taas vuotavat hiiltä ilmakehään noin 1500 kg (hiilidioksidina 5 550 kg) hehtaaria kohden vuodessa (Väli-Suomessa)². Ojitetun suon ennallistaminen lopettaa hiilen karkaamisen ilmaan, ja palauttaa hiilensidonnan turpeeseen. Toisaalta ennallistaminen voi synnyttää jonkin verran ilmastoa lämmittäviä metaanipäästöjä. Ennallistamalla 6 hehtaaria ojitettua suota, voi varmistaa noin 4500 hiilikilon säilymisen suossa vuodessa, mikä vastaa suunnilleen keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä (varmuuskertoimet huomioiden). Suomalaisen keskimääräinen hiilipäästö on noin 3100 kg hiiltä vuodessa (vastaa 11 500 kg hiilidioksidia). Päästöjä vähentämällä ja soita ennallistamalla saadaan vaikuttavuus tuplana. Päästövähennykset omassa elämässä toimivat heti, hiilivaraston hajoamisen estäminen viiveellä, mutta pitkään jatkuen.

Suomen soiden ennallistamisella globaalin mittakaavan merkitystä ilmastonmuutoksen hillintään?

Suomessa on 5 miljoonaa hehtaaria ojitettuja soita. Näistä soista jopa puolella metsä kasvaa niin huonosti, että ojitus on kannattamaton. Järkevin käyttö valtaosalle näistä alueista olisi ennallistaminen. Meillä suomalaisilla ei siis ole pulaa ennallistettavasta suomaasta. Keskeinen ilmastoratkaisu soiden hiilivarastojen turvaamisesta saadaan, kun onnistumme samalla pienentämään omaa jalanjälkeämme yhteiskuntaa ja elämäntapoja muuttamalla.

Suot ovat Suomen tärkein hiilivarasto

Noin 70 % hiilivarastostamme on sidottu turpeeseen. Pelkästään Etelä-Suomen alueella, siis alueella, jolla soista on ojitettu noin 70%, soihin sitoutunut hiilivarasto on noin 2 miljardia tonnia hiiltä. Vertailun vuoksi, koko liikennesektorin hiilipäästöt ovat Suomessa noin 4 miljoonaa tonnia vuodessa, eli Etelä-Suomen soissa on noin 500 kertaa enemmän hiiltä kuin mitä koko maan liikennepäästöistä tulee vuodessa.

Turve on suurin ja tehokkain maalla oleva hiilivarasto, ja koko maailman toisiksi suurin hiilivarasto merten jälkeen.

Suot peittävät vain 3 % globaalista maapinta-alasta, mutta niissä on silti kolmasosa maapallon maaperän sisältämästä hiilestä, eli enemmän kuin kaikessa kasvillisuudessa yhteensä. Suot varastoivat keskimäärin 10 kertaa enemmän hiiltä hehtaaria kohden kuin yksikään toinen ekosysteemi, mukaan lukien metsät.

Ilmastovaikutuksen kannalta kaikkein oleellisin asia on se, paljonko hiiltä on ilmakehässä, ja paljonko sitoutuneena sieltä pois, pitkäaikaiseen varastoon esimerkiksi soihin.

Kaikki hiili mitä turpeeseen on sidottu, on poissa ilmakehää lämmittämästä. Hiilidioksidia päästetään ilmakehään paljon, minkä vuoksi se on lämmitysvaikutukseltaan merkittävin kasvihuonekaasu. Ilmakehässä ylimääräinen hiili kuumentaa ilmastoa nopeasti. Tällä hetkellä niin nopeasti, että maapallon eliöillä on vaikeuksia sopeutua muutoksen vauhtiin, mikä heikentää koko planeetan kykyä ylläpitää elämää, myös ihmiselämää.  Se, miten pidämme huolta soidemme hiilivarastosta, on siis merkittävää koko planeetan elämän kannalta.

Keskimäärin noin 10-12 cm paksuisessa turvekerroksessa on hiiltä yhtä paljon kuin täysikasvuisen metsän puustossa.

Silti hiilivarastoista puhuttaessa esiin nousee tavallisesti metsät, eivät suot. Vaikka Suomessa suot peittävät huomattavan osan koko maan pinta-alasta, ei asia ole tullut esiin ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevassa julkisessa keskustelussa. Suokaamme soiden nousevan julkisessa keskustelussa yhtä tärkeään asemaan kuin metsät!

Soiden sisältämän valtavan hiilimäärän ja hiilensidontakyvyn vuoksi niillä voisi olla nykyistä huomattavasti suurempi rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Turpeen hiilivarasto  on pysyvimpiä ja turvallisimpia tapoja pitää hiiltä pois ilmakehästä.
Toisin kuin metsät, suot eivät ole yhtä alttiita esimerkiksi metsäpaloille tai hakkuille, joissa puuhun ja maahan varastoitu hiili joutuukin taas ilmakehään voimistaen ilmastonmuutosta. Soihin sitoutunut hiili muuttuu pikkuhiljaa maassa yhä pysyvämpään muotoon. Turve onkin ruskohiilen ja kivihiilen esiaste.

Suon hiilen sidonta on tavallaan käänteinen toimenpide fossiilisten polttoaineiden käytölle.

Vain vajaan parinsadan viime vuoden aikana olemme tuprutelleet taivaalle valtavan määrän viimeisten satojen vuosimiljoonien aikana hajonneiden kasvi- ja eläinjätteiden hiiltä – nyt on aika varmistaa, että hiili pysyy maaperässä. Annetaan soiden auttaa meitä siinä.

Etusivun sijoittajan laskurista voit tarkistaa, minkä verran euroja ja ennallistettuja hehtaareja tarvitaan tietyn hiilimäärän pitämiseksi suossa.

 

¹ Lähteet:

• Turunen J., Tomppo E., Tolonen K. & Reinikainen A. 2002: Estimating carbon accumulation rates of undrained mires in Finland – application to boreal and subarctic regions. Holocene 12: 69–80.

² Lähde: Simola, H., Pitkänen, A. & Turunen, J. 2012: Carbon loss in drained forestry peatlands in Finland, estimated by re-sampling peatlands surveyed in the 1980s. European Journal of Soil Science 63: 798–807.