Sijainti: Simo, Lappi. Linkki karttapaikkaan.
Koko: Suojeltavan alueen pinta-ala on 59,88 hehtaaria. Ennallistamisesta hyötyy reilu puolet tästä pinta-alasta.
Aikataulu: Ennallistaminen aloitettiin puun poistolla ojitusten varsilta tammikuussa 2026. Patoamistyöt tehtiin saman vuoden elokuussa. Ennallistamisen jälkeen suo suojellaan pysyvästi.
Rahoitus: Pirttimaansuon ennallistus ja suojelu toteutettiin osana uusiutuvan energian toimijoiden yhteishanketta nimeltä Luontolahja 108-vuotiaalle Suomelle. Luontolahjan rahoittavat Taaleri Energia, Helen, Myrsky Energia, ABO Energy yhdessä Ålandsbankenin tuulivoimarahaston kanssa, Suomen uusiutuvat, Fortum, Eolus, Ilmatar ja Neoen.
Osin rahkoittunutta lyhytkorsinevaa suon ojittamattomalla alueella pohjoispuoliskolla. Kuva: Risto Sulkava.
Pirttimaansuo on tyypillinen aapasuo, jolla suon keskus on selvästi laitoja alempana. Pirttimaansuolla suon keskeltä on aikoinaan kaivettu iso veto-oja, joka kuivatti hiljalleen koko suoallasta. Kuivatuksen myötä turvetta hajoaa hiilidioksidina ilmaan, humusaineita karkaa ojaa pitkin vesistöihin ja suoluonto köyhtyy.
Pirttimaansuolla tämä negatiivinen kehitys voitiin pysäyttää melko helposti, sillä ojien määrä alueella on suhteellisen vähäinen. Kun laitaojat padottiinm vedet ohjattiin suon keskelle ja keskioja tukittin, suon vesitalous palautui alkuperäisen kaltaiseen tilaansa. Vesitalouden palautumisen myötä ojituksen aiheuttamat haitat päättyvät hiljalleen ja suoluonto kiittää.
Kuva syvästä veto-ojasta ennen ennallistamista 2025: Risto Sulkava.
Iso suon halkaiseva veto-oja oli laidoiltaan puustottunut, leveä ja syvä. Se on muuttanut laajan avosuon luonteen: suota halkoo metsäinen keskiviiva, joka kuivattaa aapasuota. Ojan lähinevoille oli jo noussut männyntaimia, eli muutos heikompaan suuntaan oli vahvasti käynnissä. Veto-ojan haitat oli estettävissä ojan huolellisella patoamisella useasta kohtaa.
Osittaisesta ojituksesta huolimatta Pirttimaansuo on säilyttänyt suolajistonsa melko hyvin. Hidas aapasuon rimpien kuivuminen on heikentänyt vaativimpien lajien kuten jänkäsirriäisen, vaaleasaran ja suovalkun elinolosuhteita, mutta ainakin vielä 2014 Pirttimaansuolla tavattiin melko hyvin lajistoa sekä uhanalaistuneita suotyyppejä: suursaranevaa, mesotrofisia lyhytkorsinevoja ja rahkaisia lyhytkorsirämeitä, mesotrofista nevarämettä, suurvarpurämettä ja rahkarämettä. Luontotyypeistä alueella tavattavat kalvakkaneva, lyhytkorsiräme ja saranevat ovat vaarantuneita.
Lajistosta tiedetään, että vielä 2014 alueella havaittiin mm, siniheinää ja keräpäärahkasammalta, äimäsaraa ja suon keskiosissa suomen kansainvälisiin vastuulajeihin lukeutuvaa vaaleasaraa. Linnustosta havaittiin useita pareja liroja, valkovikloja, taivaanvuohia, niittykirvisiä ja keltavästäräkkejä sekä pikkukuovi ja jänkäsirriäinen.
2025 maastokäynti ajoittui lajiston kannalta huonoon havainnointiaikaan, mutta edelleen alueella esiintyi ainakin siniheinä- ja jouhisaravaltaisia saranevoja, vaaleasaraa ja suolinnuista ainakin kapustarinta, vaikkakin havainto on muuttoaikainen.
Paikoin kortteet tuovat suolle erikoisia värejä ja luontotyyppejä. Kortteikko on esimerkiksi jänkäkurpan suosiossa. Kuva: Risto Sulkava.
Suoalueen ennallistamisen arvioidaan parantavan merkittävästi sekä suokasvilajien että suolintujen elinoloja alueella. Lisäksi Pirttimaansuon ja Sipojuntinsuon välisen metsittyneen kapeikon ennallistaminen yhdistää kaksi suoaluetta uudelleen toisiinsa. Tällä on suuri positiivinen merkitys erityisesti suoperhoslajistolle.
Aluekokonaisuus on yhteensä noin 60 ha, josta varsinaisia ennallistamistoimia kohdentuu vain ojitetuille osille, eli alueen länsilaidalle, Pirttimaansuon halkaisevan veto-ojan ympäristöön ja soiden väliseen alueen eteläosaan. Ennallistamismenetelmät ovat ojien tukkiminen ja/tai patoaminen tilanteen mukaan. Tarvittaessa vesiä ohjataan ohjausuomilla viiksillä oikeaan suuntaan. Kuva: MML Karttapaikka
Suoalueen ennallistamisen arvioidaan parantavan merkittävästi sekä suokasvilajien että suolintujen elinoloja alueella. Lisäksi Pirttimaansuon ja Sipojuntinsuon välisen metsittyneen kapeikon ennallistaminen yhdistää kaksi suoaluetta uudelleen toisiinsa. Tällä on suuri positiivinen merkitys erityisesti suoperhoslajistolle.
Vesi oli noussut korkealle Pirttimaansuon suurimmassa ojassa noin viikko patoamisen jälkeen. Kuva: Ville Uusimaa.
Pirttimaansuon ennallistus ja suojelu toteutetaan osana uusiutuvan energian toimijoiden yhteishanketta nimeltä Luontolahja 108-vuotiaalle Suomelle. Luonnonperintösäätiön ja Hiilipörssin toteuttamien ennallistamis- ja suojeluhankkeiden rahoittajina toimivat Taaleri Energia, Helen, Myrsky Energia, ABO Energy yhdessä Ålandsbankenin tuulivoimarahaston kanssa, Suomen uusiutuvat, Fortum, Eolus, Ilmatar ja Neoen. Hiilipörssi kiittää yhteishankkeeseen osallistuneita yrityksiä Pirttimaansuon ennallistamisen mahdollistamisesta!
Voit seurata Pirttimaansuon ja muiden ennallistuskohteiden myyntiä Hiilipörssin Suorekisterissä.