Sana suo löytyy jo kotimaamme nimestä – Suomi on soiden maa. Silti muistamme yleensä olla ylpeitä lähinnä metsistämme ja järvistämme. Suo on monen mielestä sotkuinen ja hankalakulkuinen paikka. Suolla rämmitään ja kahlataan, sinne upotaan ja eksytään. Kansallistaiteessammekin näkyvät metsät ja järvet, mutta eivät juurikaan suot. 

Todellisuudessa suot ovat kansallinen aarreaittamme. Suot ovat monipuolinen virkistyslähde, marja- ja riistamaa, retkimaasto, maisemaelämysten antaja. Suolla voit hiljentyä arjen kiireistä, nauttia auringosta ja avarista maisemista, poimia lakkoja ja karpaloita, kuunnella suolintujen laulua, törmätä metsäpeuraan tai kurkeen, tai vaikka ottaa nokoset pehmeässä rahkasammalikossa.

Eikä suohon todellisuudessa voi edes upota.

Suo ja pitkospuut ovat jo Euroopan turisteille erikoinen ja eksoottinen kokemus. Globaalissa mittakaavassa erikoisuutemme ovat aapasuot – vastaavia ei löydy mistään muualta maailmasta kuin Suomesta. Soiden potentiaali matkailukohteena tulisi siis myös tunnustaa.

“Suot ovat olleet minulle nuoruudesta saakka pyhiä paikkoja. Isot luonnontilaiset suot ovat harvoja paikkoja, joilla pääsee pakoon ihmisiä” – Heikki Susiluoma, Hiilipörssin perustajajäsen