Esittelyssä Tuupovaaran Kyhönsuo ja Laatikkala

Kuva Soili Jussila

Kyhönsuolla Hiilipörssin ennallistettava ala liittyy välittömästi suurempaan, isolta osin luonnontilaiseen kokonaisuuteen, joten ennallistaminen parantaa koko suon tilaa. Laatikkalassa on tavoitteena nostaa vettä maltillisesti patojen avulla.

Esittelyssä uusimmat Itä-Suomen kohteemme, Tuupovaaran Kyhönsuo ja Laatikkalan suot.

Iso osa Kyhönsuosta on merkitty maakuntakaavaan SL-varauksella, tämä tarkoittaa, että kohteen luonto on erityisen arvokasta ja alue varattu kaavassa luonnonsuojelualueeksi. Kyhönsuo on laaja isolta osin ojittamaton suokokonaisuus, jonka laitamilta Hiilipörssin on tarkoitus ennallistaa noin kymmenen hehtaarin kokoinen alue. Ennallistettava ala liittyy välittömästi suurempaan, isolta osin luonnontilaiseen kokonaisuuteen, joten ennallistaminen parantaa koko suon tilaa.

Kyhönsuon laidalla sijaitseva ennallistamisalue on pääosin avonevaa ja karuhkoa rämettä jolla on myös nauhamainen korpilaide. Reunaosassa on uhanalaisia suoluototyyppejä kuten ruohokorpea, nevakorpea ja tupasvillakorpea.Suot vaihettuvat usein metsästä avosuoksi erilaisten puustoisten suotyyppien kautta. Usein näitä puustoisia reunaosia on ojitettu vaikka suon keskiosat olisikin jätetty luonnontilaisiksi. Näin toimimalla on hävitetty puustoisempia suotyyppejä ja tuhottu eri suotyypeistä koostuva kokonaisuus jota kutsutaan suoyhdistymäksi. Monessa tapauksessa reunojen ojittamisen vaikutukset ulottuvat yllättävän kauas suon keskiosan vesitalouteen ja kasvillisuuteen.

Kyhönsuolla tavoitteena on palauttaa vesien alkuperäinen kulkusuunta, jota on ojituksella muutettu. Tämä tapahtuu pääosin patoamalla ojia korkeilla padoilla. Kaadamme jonkin verran puustoa ennallistamisen yhteydessä, mutta jätämme kaadetut puut suohon hiilivarastoksi ja laitamme niitä ojiin patojen väliin sinne missä ei riitä turvetta penkoista koko ojaa täyttämään. Suuri osa ennallistamistoimista sijoittuu vain osiin ojitettua aluetta. Ojat ovat osin jo niin umpeen kasvaneet, että toivomme niiden osittaisen patoamisen riittävän nostamaan vedenpintaa tarvittavalle tasolle. Tarkoitus ei ole nostaa vettä aivan suon pintaan asti. Näin suo lähtee ennallistumaan, mutta vältämme metaanipäästöjä ja helpotamme kasvillisuuden sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.

Laatikkalassa toimimme yksityisen suoalueen kahdella eri reunalla ennallistaen entistä korpea ja rämettä. Osa alueen ojista on jo umpeutunut, joten suuntaamme ennallistamistoimet ainoastaan niihin paikkoihin, joissa vesi yhä virtaa. Laatikkalassakin on tavoitteena nostaa vettä maltillisesti patojen avulla. Vesi nousee suon pintaan padon välittömässä läheisyydessä, mutta jää toivottavasti matalammalle muualla suolla. Kun vedenpinta jätetään muutama kymmenen senttiä suon pinnan alapuolelle, pienennämme huomattavasti metaanipäästöjä ja luomme olosuhteet, joissa suopuuston on mahdollista säilyä hengissä ja elinvoimaisena. Varsinkin korvissa luontoarvot liittyvät usein puustoon, joten ennallistamisen tavoitteena ei ole puuston tappaminen.

Alueen länsilaidalla kulkevan Ryönänpuron ympärystä on ollut hieno korpi, joka on tuhoutunut metsätaloustoimenpiteissä. Alueella virtaa lähdevaikutteinen noro yritetään palauttaa luonnontilaan ja veden kulku pyritään ohjaamaan patojen avulla takaisin luonnontilaisen kaltaiseksi.

Kyhönsuo ja Laatikkala ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.